Say YES to Poland

We (Emmi, Venla, Ilona, Antti-Matti) went to Poland on the 10th of November and came back to Finland on the 18th of November.

Our trip began from the bus station of Huittinen at 04.50 am when we left to Helsinki-Vantaa international airport. Our principal Timo left with us from the bus station and at the airport we met our History teacher Mertala, who had just returned from military exercises. After check in and security check we were ready to get in the plane which was certainly from Hitler's Nazi era. Despite the poor plane the flight was quite nice and (luckily) short.

After we arrived to Warsaw we were positively suprised for the five stars hotel we were about to stay the next night. Before settling down, Mr. Mertala took us to private sightseeing tour and you can just imagine how many kilometers of walking that means. After all we survived and returned back to the hotel to relax.

On the Sunday morning, after a great breakfast, we took our baggage and left the hotel. The next destination would be Rybnik - a beautiful city in the southern Poland. We travelled to Rybnik by train which took about three hours. In the train we also met the Turkish students who was in the same Comenius project as us. After the exhausting train journey we still had to sit in a little bus for an hour. Finally the sitting was over and we arrived to Rybnik where our hosts were waiting for us at school. It was quite late so we drove straight to our host's homes. Before we went to sleep we got to know each other better.

In the morning we all gathered to school to open our project. We visited their lessons and they gave a tour of their school. It was huge compared to our school and there were almost 1000 students. We met all the Comenius project's students from the other countries and got acquainted with them and their countries. Besides us and Polish there were students from Turkey, Romania and Croatia.

On Tuesday we gathered to school again to discuss about our project. After food and lot of discussion we went touring to the center of Rybnik. There was lot of beautiful old buildings and an enormous church.

Two next days after Tuesday we spent in other cities which means lot of sitting in a bus. On Wednesday, the first destination was Auschwitz which was sad but really interesting place.

From Auschwitz we moved to Pszczyna where we visited in a gorgeous castle. Cracow was the destination on Thursday. There we paid a visit to an underground museum which lies right under the center of Cracow. After that we went even deeper as we visited in salt mines. It was one of the world's oldest salt mines still operation until 2007. Nowadays it operates as a tourist attraction. The place was colossal and the tour took about three hours!

Friday was the last day that we spent in Rybnik with our hosts. After school day we left to train station and travelled four hours to Warsaw by train. We spent the weekend in Warsaw and slept at the same hotel where we had been earlier. That weekend we visited couple of places, for example Nazi museum and Jewish's memorial sign. We also toured around the city with Mertala's guiding and ate together at a good restaurant. Rest of the time we had free time and we went to shopping and touring around the city.


The week was certainly exiting and well successful. The experience was truly unforgettable and we are really glad that we had this kind of exquisite opportunity!




- Emmi ja Venla

Chewbacca-puolustusta ja punaisia sillejä

Lauttakylän lukion väittelymestaruudesta kamppailtiin maanantaina 17.12 lukion juhlasalissa. Kolmihenkisiä joukkueita oli ilmoittautunut mukaan neljä, joten alkukarsintaa ei tällä kertaa tarvittu. Kaikki neljä nippua pääsivät välieriin, joiden voittajat jatkoivat finaaliin. Väittelyn voittajaksi tuomarit arvioivat joukkueen, jossa debatoivat Joonas, Antti-Matti sekä Sakari. Ohessa väittelyn tunnelmia sanoin ja kuvin.

1. semifinaali: aiheena sosiaalinen media. Nina juontaa, dialektikko Jari valvoo, että väittely sujuu sääntöjen mukaisesti.

Tuomarikolmikko.

2. semifinaali: aiheena enkku vai matikka. Kieliä puolustanut joukkue yritti hämätä vastustajiaan jo aloituspuheenvuorossa perinteisellä gish gallop-taktiikalla. Sillä irtosi finaalipaikka.

Finaalin suuri hetki: übertuomari Veera julistaa voittajan. Finaalissa väiteltiin nuorten syrjäytymisestä ja voittajien mielestä siihen ei tartte puuttua - vanha työtön maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin nuori työtön. 

Palkinnot jakoon.

Teksti + kuvat: Vesku

Lucian päivä

Lucian päivä on perinteinen juhla Pohjoismaissa, jota vietetään pyhän Lucian muistoksi joulukuun 13. päivänä. Lucia-neito oli nuori, kristitty nainen, joka kärsi marttyyrikuoleman Sisiliassa vuonna 304. Päivän katsotaan tuovan valoa pimeyteen ja karkottavan yön pahat henget. Ruotsissa päivää alettiin viettää 1700-luvulla, mutta suureksi ilmiö kasvoi kuitenkin vasta vuonna 1927, kun eräs tukholmalaislehti antoi lukijoidensa valita ensimmäisen Lucia-neidon. Suomessakin on kruunattu Lucia-neito jo yli 60 vuoden ajan.

Tänään vietimme Lucian päivää pienimuotoisesti kokoontumalla yhdessä koulumme juhlasaliin, jonka hämärässä Lucia-kulkue eteni laulaen Pyhää Luciaa pianon ja kitaran säestyksellä. Tänä vuonna koulumme Luciaksi kruunattiin Nelli, joka sai (sähköisen) kynttiläkruunun päähänsä. Ennen kynttilöitä kantavan kulkueen saapumista Julia luki urhoollisesti tekstin kertoen Lucia-neidosta.

"Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä lucia!"

 Emma ja Julia

Opinto-oppaiden metsästystä abiturienttien voimin

Kaikille tietämättömille sekä niille, joiden ikä ei riittänyt mukaan reissuun tiedoksi, että me ihanat abiturientit pääsimme nauttimaan tiistaina 4.12 Studia messujen annista Helsingin messukeskuksessa. Tiedontäyteinen päivämme kulki suurin piirtein näin:

8.30          Ahtauduimme bussiin ja eväiden noudon sekä pikaisen nimenhuudon siivittämänä suuntasimme kohti määränpäätämme.

noin 10.15 Pidimme ”pikapysähdyksen” Karkkilassa. Kaikkien abien vihdoin saavuttua takaisin bussiin jatkoimme matkaa Helsinkiin ja allekirjoittaneet saivat rehtorilta erityisluvan opettaa  muutamille nimeltämainitsemattomille (kuten Pete!!) aikataulusta myöhästyneille opiskelijoille kellon käyttöä.

11.30       Saavuimme lopulta täpötäyteen messukeskukseen, jossa abiturientteja tulvi lähes kirjaimellisesti ovista ja ikkunoista opinto-oppaita täynnä olevine kasseineen.

11.30-14.00 Yritimme luovia ”kyynärpäätaktiikalla” eteenpäin kohti meitä kiinnostavien oppilaitosten    pisteitä, mutta koska muualla Suomessa ei ilmeisestikään käytetä liikkumisessa minkäänlaista järjestystä ja väkeä oli liikkeellä vähintään saman verran kuin Stockmannin Hulluilla päivillä, kulki abeja niin myötä kuin vastavirtaankin ja väenpaljous aiheutti meissä pikkukaupungin asukeissa lähinnä ahdistusta. Näin ollen paoksi lentopalloturnauksesta tarkoitettu retkemme epäonnistui täysin tarkoituksessaan, sillä ihmismassassa eteenpäin rämpiminen kävi todella urheilusta.  

                  Kävimme tutustumassa niin yliopistoihin kuin ammattikorkeakouluihinkin ja oli mukavaa saada konkreettista tietoa opinnoista itse opiskelijoilta, joita vaivasimme pitkään turhauttavilla kysymyksillämme pääsykokeista, opintojen sisällöstä ja suuntautumisvaihtoehdoista. 

              Kierrettyämme etukäteen suunnittelemamme pisteet ehdimme tutustua messujen muuhunkin antiin. Paikalta löytyi muun muassa puolustusvoimien piste, jossa saattoi kokeilla voimiaan 55 kiloisen nuken nostamisessa. Infoa pääsykokeissa menestymiseen ja opiskelijaelämään taas antoivat tietoiskusalit, joista toki oli turha etsiä istumapaikkaa, sillä jalkansa väsyttäneet abit olivat vallanneet kaikki tuolit. 

Esimerkki väsyneestä abista

             Lopulta päädyimme keskustelemaan (lue väittämään vastaan) Perussuomalaisten nuorisojärjestön edustajien kanssa mm. Eurokriisistä ja ajauduimme matalan energiatasomme vaikutuksesta syömään poliittisesti varautuneita Keskustan sipsejä. 

14.00    Kierrettyämme kaikkien kiinnostavien ja ei niin kiinnostavienkin oppilaitosten pisteet sekä etsittymme turhaan istumispaikkoja, lähdimme takaisin kohti lukiota. Kerrankin kaikki abit olivat ajoissa bussissa!

15.40-16.00 Pysähdyimme Forssan Autokeitaalla, jossa abit ahtasivat itsensä täyteen roskaruokaa. Matka jatkui eteenpäin hieman aikaisempaa rauhallisemmissa tunnelmissa, sillä eräät nimeltämainitsemattomat ”nälkäkiukusta” kärsineet kirjoittajatkaan eivät ehtineet enää mässäykseltään marisemaan!

17.00      Me väsyneet abit (paitsi Timo, jolla oli vähän liikaakin energiaa) saavuimme takaisin koululle mukanamme rutkasti tietoa oppilaitoksista. Kaiken kaikkiaan antoisasta päivästä jäi kaikille käteen ainakin Jarin sanoin muutama hehtaari tuhottua metsää ja jokunen mainoskynä. Toiset toivat mukanaan myös intoa kiinnostavan alan löytymisestä, kun taas toisille käteen jäivät lähinnä murtuneet unelmat suosikkialojen pääsykoepäivien mennessä päällekkäin ja päiden mentyä yhä enemmän pyörälle uusien kiinnostavien vaihtoehtojen vuoksi. 

Teksti: Arkkitehtitoimisto Kullannuput Oy:n tulevat omistajat Petra ja Katri

Kuvat: Petri ja Aleksi

Lakki oli vaivan arvoinen

Viittä vaille itsenäisyyspäivänä lakitettiin ja kukitettiin Lauttakylän lukion neljä uutta ylioppilasta. Juuso Ketonen, Emma Laaksonen, Eveliina Matintalo ja aikuislinjalta valmistunut Anna Mikkonen saivat lukiotaipaleensa päätökseen. Ylioppilaan puheen pitäneen Eveliinan humoristisen itseironisesta puheesta saattoi kuulija ymmärtää, ettei kaikki aina niin helppoa ollut - tästä erityiskiitoksin mainittiin lehtori Mertala. Toisaalta Eveliina muistutti, ettei valinta lukioon tulemisesta kaduttanut, olihan lopputulos vaivan arvoinen. Iloiset ilmeet ylioppilaiden kasvoilla eivät varmasti valehdelleet.

Omaa arvokkuuttaan tilaisuuteen toi myös Suomen itsenäisyyden juhlistaminen. Rehtori Mäkinen omassa puheessaan muistuttikin siitä, ettei suomalaisten ulkomailla ole syytä häpeillä olemassaoloaan, mutta toisaalta muilta mailta voi aina oppia jotakin. Oppilaskunnan väistyvä puheenjohtaja Petri Lehtola puolestaan luki perinteisesti vapauden viestin, joka välitettiin seuraavalle sukupolvelle, ja Aija Bondfolkin mestaroima MU1-ryhmä vastasi musiikkiesityksistä.

Ja sitten mennään.

Uudet ylioppilaat Anna, Eve, Emma ja Juuso.

Even puhe haki itseironisuudessaan vertaistaan.

Petri Lehtola luovuttaa vapauden viestin Nelli Mäkitalolle.

MU1 feat. Aerosmith musisoi.

Lentopalloa henkeen ja vereen!

Tiistaina 4.12. miteltiin jälleen jo perinteisestä lentopallomestaruudesta. Kisat alkoivat alkuerillä, joissa ykköset ja kakkoset taistelivat paremmuudestaan. Ykkösten niukaksi voittajaksi selviytyi 1A erävoitoin 2−1. Kakkosten paremmuuden itselleen vei tänäkin vuonna 2B, vaikka lehtori Marttila ei ollutkaan mukana varmistamassa voittoa.

Kakkosten alkuerätaistoa

Opiskelijoiden mestaruudesta palloa verkon yli pyrkivät toimittamaan siis 1A ja 2B. Taisto oli loppuun asti tasaista. 

Opiskelijoiden finaalissa 1A ja 2B

Lopulta voiton itselleen onnistui viemään 1A erin 12−15, 16−14, 15−9.

1A on siis uusi lentopallomestari

Häirikköyleisö sai pelaajien pasmat välillä täysin sekaisin

Tämän jälkeen koitti päivän huipennukseksi Timanttiliiga: oppilaskunnan driimtiim vs. opettajat. 

Peli oli alkuun varovaista, mutta käynnistyttyään driimtiim antoi opettajille vallan loistavan vastuksen. Voittajaksi kuitenkin lopulta tiukassa taistossa selviytyi opettajien varsin suulas joukkue erin 15−8, 13−16, 15−10.

Oppilaskunnan driimtiim koostui seuraavista huippusuorittajista: Joonas Sillanpää, Niina Rantaniitty, Nelli Mäkitalo, Marjukka Lehto, Janne Suittio, Jose Toivonen, Jenni Valtanen, Essi Naskali, Eveliina Järä, Eveliina Mäkinen, Venla Lähteenmäki, Juho Torpo.

Lehtori Vähä-heikkilän tyylinäytettä

Voittajien on helppo hymyillä

Opettajien ryhmää vahvistivat mitä loistavimmin Susanne Kurvinen ja Anni Laurila. Pelin tuomarointia voisi kutsua laiskanpulskeaksi ja täysin puolueelliseksi:

Tuomarina "vihelteli" Lintunen

Etsi kuvasta Tuomari?!

Barbeja ja pikkuautoja

3.10.2012 järjestetyssä taksvärkissä kerättiin rahaa Satakunnan keskussairaalan lasten poliklinikan infektio-osastolle (nimihirviö oikein). Yhdessä tuumin lähdimme viemään lahjoitusta ja suuntasimmekin hallituksen puheenjohtajan auton tiistaiaamuna kohti Poria. Tuolle luvatulle barbien ja pikkuautojen ostoretkelle lähtivät koulumme tietysti parhaimmat leluasiantuntijat; Petra, Heli, Aleksi, Pete ja Mia. Takakontin paikat olivat varattu kolmelle speciaalille ”matkustajalle”: Kontissa matkasi kolme valkoista Väkisen syöttötuolia, joita osastolle oltiin pyydetty erityisesti ostamaan. Tämä leikkikaluista kaiken tietävä eliittimme matkasi Mikkolan Prismaan, jossa parkkeerasimme kätevästi perheparkkiin. Luonnollisesti, olihan kyydissämme sentään kolme syöttötuolia ja yksi alaikäinen.

Tässä kuvassa näette Barbeista sekaisin menneen mieshenkilön. Valinnan vaikeus taisi yllättää…

Prismassa shoppailtiin ja shoppailtiin ja vielä vähän shoppailtiin. Kärryihin kasattiin niin pikkuautoja kuin barbejakin. Palapelejä, lätkäkortteja sekä vauvojen sänkyihin kiinnitettäviä mobileja (tietämättömille; ne on sellasia, mistä roikkuu kaikkia kivoja härpäkkeitä ja niitä ne vauvat sitten tapittelee ja leikkii niillä, kun makoilevat sängyissään tuhisten). 

Eräs nimeltä mainitsematon Aleksi kuitenkin löysi itsensä piakkoin jostain aivan muualta kuin leluhyllyiltä. Mutta hyväähän Aleksi vain tarkoitti. Sääli vain, ettei budjettimme ihan riittänyt kattamaan sairaalalle näitä Aleksin testaamia iPadeja.

Prisma-kierroksen jälkeen tiimiläiset päättivät täyttää vatsansa, omakustanteisesti tietenkin. Ruokapaikalla laskimme vielä Prismasta jäljelle jääneen rahasumman, jonka päätimme käyttää Citymarketin mobileihin. Citymarketista lähdimme suunnattoman tavaralastin turvin Satakunnan keskussairaalalle. Porissa ajaminen ei hetkauttanut kuskina toiminutta puheenjohtajaamme ja parkkipaikkakin löydettiin suht’ läheltä pääovea. Viimeiset roposet käytettiin nekin sairaalan hyväksi, nimittäin lippuautomaattiin, jolla saimme parkkiaikaa runsaasti. Sairaalassa meidät otettiin lämmöllä vastaan ja pääsimme (tai siis menimme) opastetulle kierrokselle sairaalan syövereihin. Vaihdoimme kierroksen jälkeen muutamia sanoja osaston erään lastenlääkärin, Marketta Juntusen, kanssa, joka on myös alla olevassa kuvassa. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja kovasti kiittelivät, kuinka hienoa on, että me (niin, me kaikki ykköset ja kakkoset ja abit) olemme lasten asialla! 

 Kameran takana oli koko päivän ajan Petra, meitä ympäri Poria ajelutti Pete, navigaattorina toimi Pori-asiantuntija Heli, matkamusiikin hoiti Aleksi ja blogikirjoituksen kirjoitti Mia

Taakse poistu!

Tiistaina niin rauhallisissa merkeissä alkaneeseen oppituntiin tuli yllättävä käänne, kun koko koulun väki komennettiin ulos: kuulutuksen mukaan rappukäytävässä oli savua. Ihan elämää suurempaa dramatiikkaa tilanteessa ei sentään ollut, vaan yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa harjoiteltiin poistumista mahdollisia vaaratilanteita varten.

Mallikkaasti sujuneen poistumisen jälkeen pelastuslaitoksen väki opasti toimimaan vaaratilanteissa. Palomestari Jari Eno luennoi paloturvallisuudesta, ja ulkona palomiehet opettivat sammutinten käyttöä ja oikeaa sammutustekniikkaa.

Kas näin toimii sammutin...

 ...ja näin lehtori Riihisalo oikeaoppisesti ja pelottomasti taltuttaa roihuavan liekkimeren.

 

Hupaisa retki Villa Maireaan

Hei ahkerat lukiolaiset ja ihanat opettajat!

Meidän kuviksen 2 kurssi matkasi keskiviikkona 31.10.2012 Noormarkussa sijaitsevaan Villa Maireaan. Lähtö starttasi aikaisin aamulla n. 10.45. Matka Noormarkkuun sujui vikkelästi keskustellen mm. vanhojen tansseista ja viikonloppusuunnitelmista.

Saavuimme perille joskus puolen päivän paikkeilla, vaikka eksyimmekin kerran reitillä. Joskus oikea reitti voi olla myös pienen pieni tie. Bussi heivasi meidät SUUREN mäen alapuolelle ja menikin pieni tovi taapertaessa mäen päälle. Mäen päällä oltua oli kuningasolo ja henki suorastaan salpautui katsoessa Villa Maireaa, tuota Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaa upeaa rakennusta.

Astuessamme sisälle luksusasuntoon jouduimme riisumaan meidän likaiset kenkämme ja vaihtamaan ne sisätilakenkiin. Esittelykierrosta varten meitä pyydettiin myös jättämään laukut ja muu irtaimisto naulakoille. Vaarana oli, että irtotavarat saattaisivat vahingossa tiputtaa lattialle tai muutoin vaurioittaa kalliita tauluja ja taideteoksia.

Näky oli huima tuossa 30-luvulla rakennetussa ökytalossa. Tila oli avara ja seinät olivat lähes sama asia kuin ikkunat. Siellä missä oli seinää, koristi vaatimaton Picasso tai muu kallis taulu. Rakennuksen irtaimisto oli lähes kokonaan uniikkia tavaraa, itsensä Aino Aallon suunnittelemaa. Kattoon oli käytetty paineilmavaihtoa eli kattoon oli tehty noin 52 000 reikää, jotta ilma vaihtuisi tasaisesti. (Jos tiedätte miltä termiitin tekemät reiät näyttävät, saatte hyvän kuvan.)

Tunnin aikana, jonka vietimme tuossa kalliissa "taideteoksessa", näimme olohuoneen, ruokasalin, talvipuutarhan ja saimme kurkata kirjastohuoneeseen. Jokaista huonetta koristi erilaiset taideteokset ja taulut. Tämä tekee lähes mahdottomaksi määrittämään talon arvon. Olisimme tahtoneet nähdä myös yläkerran ja Anu olisi halunnut keittiöön. Näitä tiloja emme kuitenkaan nähneet, sillä talon omistajat olivat kieltäneet nämä alueet yleisöltä, sillä Villa Maireaa käytetään myös asumiseen.

Paluumatka sujui melko rauhallisesti. Hiljaisuutta riitti, tosin sitä säesti silloin tällöin kuorsaajat. Ohessa kuvia. (Olemme pahoillamme, ettei kuvia Villa Maireasta löydy kuin yksi kappale ja sekin ulkoa, sillä kuvaaminen sisällä oli kielletty.)

Terveisin priimusoppilaat

Janne S&Tommi K