maanantai 23. syyskuuta 2013

KV-kurssi pähkinänkuoressa (revisited by Teemu ja Niko)

(Esipuhe)

No niin. Hitaimmatkin kv-kurssilaiset ovat saaneet sylkäistyä kirjallisen tuotoksensa blogosfääriiin. Ihan puhtaasti omin avuin se ei onnistunut, mutta auttavaisten ja muutenkin mukavien opettajien avulla vältettiin k-suoritusten hautajaiset. Nykyiset ja tulevat kurssilaiset - ottakaa opiksi!
------------
Alustavista kolmesta vaihtoehdosta Praha ja Sofia oli vähän turhan kaukana (ja siis turhan kalliita) joten Mertala sai hyvän syyn pakottaa meidät halpismatkavaihtoehto Köpikseen (johon se oikeasti eniten halusi). Nuoremmille siis (myöhäistä?) vinkkiä, että jos haluatte itse johonkin kalliiseen paikkaan, älkää listatko halpisvaihtoehdoksi mitään mihin opettajakuntamme haluaa.

Ysinelosia ei yllättäen kiinnostanutkaan Maailma Kylässä -festarit vaan Helsingin ylivoima vei mielenkiinnon. Kannattaa muuten ilmoittautua heti vapaaehtoiseksi helppoon tehtävään, jos sitä suorastaan tarjotaan. Jos sen jättää väliin, voi olla varma, että saa vastuulleen listan viimeisen tehtävän, joka on luonnollisesti se kaikista ikävin.

Englannin kielen näennäistäydellisestä osaamisesta ei ole mitään hyötyä, jos se ulkomaalainen tarjoilija on niin jännä otus, että sille sönkkääkin kaikkea muuta kuin englantia. Mää otan....Ananas zuise? ....ööh thänks!

Rahankeruutuotteet kannattaa valita siten, ettei niitä joudu ostamaan merkittäviltä osin itse. Makeutetut näkkärit on kyllä ihan hyviä muttei niitä kovin montaa laatikollista jaksa yksin syödä. Järjestämämme KV-päivän osanottajat olivat juuri niin energisiä kuin odottaa lauantaipäivältä sopi.

Vaikka se Tanskanmaa oli lähellä, opimme myös että syö nekin kaikkea kovin outoa. Kannattaa varotoimena ostaa koko porukalle aina samat ruuat, ettei yhdelle tule paha mieli sian mahalaukun äärellä muiden syödessä normaalia ruokaa.

Kristianiassa ei muuten sitten valokuvata. Ne kymmenen varoituskylttiä tosiaan tarkoittaa sitä.
Ulkomaillakin pärjää ihan oikeasti ilman äiskää ja isiä, tai edes Anua, Reksiä, Mertsiä ja Veskua – uskalsivat jättää meidät välillä ihan oman onnemme nojaan ja silti me lapsoset säilyttiin hengissä.

Kansainvälisyys on (varmaan) tosi nasta juttu ja kurssilla oli tosi kivaa. Tulevaisuuden kakkoset, menkää sinne.

Hassu tanskalainen setä. Iso.

Tekstit: Teemu & Niko
Esipuhe, foto & editointi: Vesku

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kv-kurssi pähkinänkuoressa

Vuoden 2012-2013 kansainvälisyyskurssi loppui jo keväällä ja uusi ryhmä aloitti toimintansa. Koeviikko alkaa uhkaavasti lähestyä ja siinä samalla k-merkinnät tehdä lähtöään, joten meidän kaikista vähäisimpienkin opiskelijoiden on viimeistään aika ottaa itseään niskasta kiinni ja toimittaa puuttuvat työt. Niimpä päätimme yksissä tuumin tiivistää kv-kurssin annin (ei Tuomola) todella pieneen pähkinänkuoreen.

Kurssiin mahtui monenlaista toimintaa. Vierailimme Maailma Kylässä -festivaaleilla, joilta myös koko kurssi sai alkunsa. Festivaaleilla tutustuimme mm. demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiseen eri puolilla maailmaa, sekä pääsimme kosketukseen erilaisten ruokakulttuurien kanssa. Tapahtuma sijoittui jo 1. lukiovuoden keväälle.

Toisen vuoden kurssitoiminta alkoi uutteralla varainkeruulla, joka sisälsi sukkien sekä makeisten myyntiä. Jokainen osallistui toimintaan vaihtelevalla panoksella, mutta tarvittavat varat saatiin kuitenkin kokoon.

Kurssin kohokohtana toimi tietenkin matka Kööpenhaminaan, jossa viivyimme neljän päivän ajan. Siellä vierailimme mm. Tivolissa, Kristianiassa, Useissa erilaisissa museoissa ja paikallisissa ravintoloissa.

Reissun jälkeen oli loppuhuipennuksen aika. Kurssiryhmämme järjesti koululla kansainvälisyyspäivän, johon sisältyi useita rasteja hieman Maailma Kylässä -festivaaleja mallina käyttäen.

Kaikista kv-kurssin tapahtumista löytyy tarkemmat raportit blogin vanhempia tekstejä tutkimalla.

Kokonaisuutena kurssista jäi erittäin hyvä fiilis ja kannustamme ehdottomasti kaikkia hakeutumaan kyseiseen toimintaan mukaan!

Ps. Vinkkinä uusille kurssilaisille ja miksei nykyisillekin: blogikirjoitus kannattaa hoitaa ajoissa.

Täs me kirkon katolla Köpiksessä
Antti-Matti ja Sauli

Monikulttuurisuutta Islannissa

Kotimaiset lämpötilat olivat reippahat 20 astetta plusmerkillä, kun katsoin vielä kerran mukaan otettavia varusteita: Reykjavikissa tulee satamaan koko viikon ja 10 astetta ei ylity. Jeejee. Ja siellä ilmeisesti tuulikin. Comeniuksen elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluu myös opettajien täydennyskoulutusta ja hyvin tehty hakemukseni meni läpi. Koulutuksen aiheena oli Suvaitsevaisuus sekä monikulttuurisuus ja näiden huomioiminen kouluopetuksessa. Paikalla oli opettajia ja kouluttajia yli kymmenestä maasta. Suurin osa koulutusta tehtiin ryhmissä, jotka vaihtuivat koko ajan. Kurssin tahti oli todella tiivis, 0800 aloitettiin ja illalla lopetettiin.
Kuvassa pääkouluttaja Gudrun Petursdottir antaa palautetta. Allekirjoittanut kuvaa.

Vähinä vapaa-aikoina saattoi sitten tutustua Borgarnesin "kaupunkiin", jossa oli 1600 asukasta. Eipä siinä yhdessä pääkadussa ja sen hmm... kauppakeskuksessa juuri ihmettelemistä ollut. Niin, ja vettä satoi. Kaikissa olomuodoissa, ja koko ajan.
Kuvassa harvinainen näky Islannissa, sininen, ei harmaa, taivas. Toki muutama retkikin tehtiin, ensin vesiputouksille. Matkalla myrskyn läpi bussi heilui kuin suomalainen tanhulattialla vailla taitoa. Vauhti korjaa virheet. Ensin bussista lähti kattoluukku kohti viikinkien taivasta, sen jälkeen bussin sivupeili hajosi tuulen voimasta. Pääkouluttajamme totesi bussin lähes suistuttua ojaan: "Teeskentelen, ettei mitään tapahtunut" Vihdoin oltiin putouksilla ja ryhmäkuvassa sitten jo uskallettiin hymyillä. Kuvassa tuttu henkilö viittoilee vinhasti käsillään.
Islannissa on myös kuumia lähteitä, joissa voi uida. Sitten on lähteitä, josta pääsee suoraan sinne, missä vanha vihtahousu korventaa pahantekijöitä. Tämän lähteen vesi oli kuumaa, todella kuumaa.
Ai niin, muistinko sanoa, että Islannissa sataa. Tässä kuvassa ei vain satanut, vaan myös tuuli. Sadeviitat eivät olleet penaalin terävimpien kynien valintoja. Niitä myös purjeiksi saattoi luonnehtia.
Itse koulutus oli antoisaa. Toisin kuin media ja varsinkin sosialistinen...ei kun sosiaalinen... media antaa ymmärtää, suurin osa maahanmuuttajista ei ole pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Eurooppaan tullaan rakastuneina, tekemään töitä tai opiskelemaan. Sen lisäksi ennakkoluulot johtavat lähes poikkeuksetta syrjintään, mitä erilaiset stereotypiat vielä vauhdittavat. Meissä kaikissa asuu ongelma, joka tulee tunnistaa. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.

Mitä siellä syötiin? Pääasiassa kaikki ruoka täysihoidossa oli hyvää. Mutta islantilaiset ovat varanneet itselleen julman ja hirvittävän makupalan. Mikä ihmistä vaivaa? Mikä islantilaisia vaivaa? Mikä minua vaivaa? Kuka keksi, että tuoreena myrkyllinen grönlanninhai muuttuu mädäntyessään syötäväksi? Haluaisin keskustella tämän herkun keksijän kanssa. No, pakkohan sitä oli maistaa.
Kuvassa on kuution verran hákarlia eli mädätettyä haita. Tarjoilija tuli vielä erikseen vannottamaan, etten haistele ruokaa, koska se saattaa laukaista äkillisen hissiliikkeen ruokatorven yläosissa, eivätkä he halua ravintolaansa "mitään kohtausta". Haju oli infernaalinen, jotain aivan hirvittävää. Luonnehtisin lemua joksikin mikä on lähellä julkista käymälää, jota ei ole koskaan, toistan ei koskaan pesty.

Mutta kokonaisuutena loistava koulutus, joka pitäisi kuulua kaikkien ajattelevien ja tuntevien ihmisten oppimäärään. Hienoja opettajia ympäri Euroopan, joista muutamien kanssa yritämme jatkaa Comenius-projektin kanssa tulevina vuosina.

Petteri






lauantai 7. syyskuuta 2013

Kun lauantaina vääntäydyttiin kouluun

Huittisten lauantaista koulupäivää vietettiin lukiosuunnistuksen merkeissä. Lukio oli keksinyt Pellonpuiston yseille radan, jossa oppilasjoukot kiersivät rastilta toiselle. Maantieteen rastilla geokätköiltiin, yhteiskuntaopin rastilla kaadettiin hallitus ja oppositiokin siinä sivussa, fysiikassa tehtiin taas jotain kallemaista ja äikässä... No, esimerkiksi kuvailtiin tunnelmia.

Tältä se sitten yseistä tuntui:

Jouduttiin heräämään lauantai aamulla aikaisin ja täällä on kylmä, eikä me edes tehdä täällä mitään. Tarkoitus olisi tutustua lukioon. Teksti: Susanne, Titta ja Julia

Me seistään pystyssä, ja täällä on kylmä. Teksti: Ville, Jacke ja Janne

Tääl on kivaa mutta myös todella p******* seistä tääl iha turhaan ku vois kotonaki nukkuu ::::::))))))) . Teksti:  Jane, Sonja, Maria XD

Ok kirjotan jtn muutaki siis ettei ollu kivaa vai!?!?!?! Otan ilon irti ja kirjotan vähä lisää. Teksti: Aku, Teijo, Tomi

Täällä on edelleen kuuma ja kostea ilma. Täällä on ollut jeesiä, Kukka rikkoi munan ja löydettiin mukavasti kasveja :D Tsekatkaa lukion Twitter, siellä on paljon hyviä twiittejä varsinkin meiän! Kohta päästään ehkä syömään!! Ps. Pitäkää kaikki kivaa! :)) Teksti: Miia ja Kukka

On ollut hieman kosteaa ja aika lämmintä vaikkakin aika mukavaa. On saatu yli puolet pisteistä, kuulemma. No hyvveet päiväjatkot? Teksti: Tuomas, Sami ja Oskari

Kuvallista kerrontaa seuraa. Ehkä.

torstai 5. syyskuuta 2013

Tasan noin suunnilleen ehkä tässä näinä päivinä lähiaikoina 100!

Abeilla sitä vuoden aikana tapahtuu paljon kaikenlaista. On haastavia abikursseja, syksyn ylioppilaskirjoituksia, kurssimäärän hamuamista, kevään ylioppilaskirjoituksia ja mitä näitä nyt on. Mutta kyllähän sitä vuoteen mahtuu paljon positiivisuutta, iloisia ilmeitä, hauskoja tapahtumia. Tänään saimme kokea  yhden näistä hetkistä - 100 PÄIVÄÄ!

Kuvat puhukoot puolestaan. Odottelemme sitten tarkempaa analyysia juhlasankareilta!


















Teksti ja kuvat Nina

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kansainvälisyys elämässämme

Kv-kurssin jäsenistä jokainen saa osallistua blogin elävöittämiseen jutulla kansainvälisyydestä. Tehtävänään kirjoittaa siitä, miten kohtaa kansainvälisyyttä elämässään. Tähän kohtaan oli siis hyvä ottaa aiheeksi maailman suosituin laji, jalkapallo.



 

Jalkapalloilevat kaksoset ovat havainneet kansainvälisyyttä lajinsa parissa. Viime talvena kaksikon perjantai-illat kuluivat Huhkolinnassa jalkapalloa potkien. Kyseisestä salivuorosta käytettiin nimitystä ”pappa-futis”, johon jokainen halukas sai osallistua pelaamaan ”höntsäillen”. Toiset osallistuivat vain harrastaakseen jotain ja toiset kohentaakseen taitojaan (mm.  Jussi Marttila).

 ”Pappa- futis” oli niin suosittua, että vahvistuksia ulkomailtakin saatiin. Kentällä näkyi ja kuului kansainvälisyydenkirjo. Kieliksi tunnistettiin ainakin Espanja ja Turkki, kuitenkin moni outo kieli jäi arvailujen varaan. Vuoroilla pelattiin oman tutun joukkueen sijasta sekajoukkueilla, joissa haasteena ilmeni pieni kielimuuri. Vaikka kommunikointi osoittautuikin ongelmana, se ei kuitenkaan pelaamista häirinnyt ja jalkapallon pelaaminen onnistui loistavasti. 
Teksti: Järät