Luonto on lahja - Turkissakin

Taksilla pääsee ja liiralla saa kebabia. Aboriginaali Istanbulin asukas nauttii Iskenderinsä sulaan rasvaan upotettuna. Sitä ei ehkä saa koulumme lähikebaberiasta, mutta addiktoituneena tuolle kulinaristiselle nautinnolle aiomme sitä seuraavalla kerralla vaatia.

Koulumme toinen Turkin koomailu suoritettiin tällä kertaa Nature as a Gift-henkisen ryhmän toimesta marraskuun alussa. Asialla olivat Jasmin, Anna-Helena, Reetta, Salla sekä opettajista Jari ja Vesku. Anna-Helenan ja Jasminin virallisen reissuraportin voit lukea tästä. Isäntäkoulumme nimen voit puolestaan lukea alla olevasta kuvasta. Koulussa opetetaan lastenhoidosta ja kebabin leivonnasta alkaen suurinpiirtein kaikkia niitä tietoja ja taitoja, joita turkkilainen elämänsä varrella tarvitsee.

Isäntäkoulun nimi. Kaikkiin ikkunoihin ei ole riittänyt kaltereita.

Niille, jotka ovat viettäneet mantsan tuntinsa horroksessa tai twitterissä (eli suurinpiirtein kaikki) mainittakoon, että Istanbul sijaitsee Bosborin salmen molemmin puolin jakautuen Euroopan ja Aasian puoleisiin osiin. Me vietimme aikamme enimmäkseen Euroopassa mutta piipahdimme pariin otteeseen myös Aasiassa. Asukkaita kaupungissa on 15-20 miljoonaa riippuen siitä keneltä kysytään. Kyseessä on kuitenkin väkiluvultaan Euroopan suurin kaupunki. Joten lippalakki päästä ja rispektiä sille. Suuren metropolin tapaan kaupungin ilma on sankkana saasteista ja sisäkorvaa hivelee taukoamaton torvisoitto - liikenteessä pätee nopeimman ja äänekkäimmän laki.

Utuinen näkymä Galatan tornista yli Kultaisen Sarven.

Mustafa Kemal Atatürk on Turkin kansallissankari, maan maallistaja sekä uudistaja. Hän on siis lähes Kekkoseen verrattavissa oleva mystinen johtaja, jota palvotaan Turkissa laajasti ja estoitta. Kemal on läsnä kaikkialla, mutta ei kuitenkaan t-paidoissa, minkä saimme havaita etsiessämme turhaan katu-uskottavaa päällepantavaa. Kuvaan Kemalin kanssa silti päästiin, minkä alla oleva otos todistaa.

Turkin kolme tärkei(levi)ntä tyyppiä.

Turkkilaiset ovat jalkapallohullua kansaa ja Istanbulissakin kyseistä peliä pelataan pääsarjatasolla useammankin joukkueen voimin. Saimme kuulla, että kovin kaikista on Galatasaray. Valitettavasti vierailuviikollemme osui ainostaan Besiktasin lauantai-illan sarjapeli, jonne kannattajat olivat hankkineet viisaasti porttikiellon hulinoituaan edellisessä pelissä. Paikan päällä stadionilla havaitsimme kuitenkin, että naisväki pääsi sisälle de facto. Mielessä kävi sonnustautuminen naisihmiseksi, jolloin portti olisi auennut myös meille, mutta Jarin olemus ja möreä ääni ei suonut menestystä tälle suunnitelmalle. Niinpä jäimme nuolemaan kebab-aromisia näppejämme stadionin ulkopuolelle, yhdessä lukuisten mölisevien miesfanaatikkojen kanssa.

Väijytyskuva aidan takaa. Olisihan tuonne mahtunut burkhan kanssa.

Jaa se luonto? Sarjakuvapossu Wagnerin sanoin "luonto on vain suuri rautakauppa, sieltä voi hakea kaikenlaista". Istanbulissa tuo rautakauppa on jo ostettu jokseenkin tyhjäksi, ja sen ainoan jäljellä olevan Gezi-puiston puiden tilalle päättäjät aikoivat istuttaa ostoskeskuksen. Kansa päätyi barrikadeille, mistä voi lukea lisää vaikka tästä . Poliisit päivystivät edelleen kaikkialla ja erityisen aktiivisena virkavalta hääri Taksimin aukiolla. Mitään myllyjä ei kuitenkaan viikon varrella bongattu ja elämä sujui Istanbulissa kuten aina, hektisen rauhallisesti.

Turkki ja siten myös Istanbul kuuluu islamilaiseen kulttuuripiiriin, minkä kaikki mantsan tunneilla hereillä olleet tietävät. Reissun aikana kävi kuitenkin selväksi, että ilman moskeijoita (jotka muuten ovat komeita ja visiitin arvoisia) ja minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kaupungissa ei juuri uskontoon törmää. Siten Istanbul sopii tutustumiskohteeksi myös islamfoobikoille. Tai ainahan voi mennä Alanyaan.

1500-vuotias Hagia Sofia on Istanbulin kuuluisin moskeija.

Turkissa lukio seikkailee seuraavan kerran Samsunissa. Siihen asti, merhaba!

Eli turkinterveisin, Vesku ja Jari.

Kansainvälisyyttä vaihtarinäkökulmasta

Saimme kansainvälisyyskurssilta tehtäväksi kirjoittaa siitä, miten itse olemme kokeneet kansainvälisyyttä. Mieleemme tuli se, miten olemme kokeneet kansainvälisyyttä Piritan ollessa kesävaihdossa ja Lauran parhaan ystävän viettäessä vaihtovuottaan toukokuusta lähtien. 

Ollessani kuusi viikkoa kesävaihdossa Etelä-Afrikassa pääsin kokemaan paljon uusia asioita. Pääsin käymään muun muassa Kapkaupungissa, Krugerin kansallispuistossa sekä kokeilin vaijeriliukua ja näin Etelä-Afrikan suurimman buffalon (sekä paljon muita eläimiä).

 

Sain huomata myös miten eriarvoisessa asemassa ihmiset Etelä-Afrikassa elävät.. Suomalaiselle oli outoa myös se, että asuinalue oli ympäröity sähköaidalla ja jopa kauppojen pihoilta löytyivät omat työntekijänsä vartioimaan asiakkaiden autoja. Vaihdon aikana opin, että afrikkalaiset luovat omat sääntönsä, oli kyse sitten liikenteestä tai paikallisen vartiointiyrityksen harjoittamasta huumekaupasta. 

Vietin myös kaksi viikkoa paikallisessa koulussa. Julkisessa koulussa oppilaita oli kaikista eri etnisistä ryhmistä. Varakkaammista perheistä kaikki oppilaat kuitenkin olivat, sillä yhden kuukauden koulumaksu oli jo noin 200 euroa. Paikallisten mukaan ”pienessä” koulussa oli noin 700 opiskelijaa. Kertoessani lukiomme oppilasmäärän luulivat paikalliset minun käyvän yksityiskoulua. Koulu oli jotain aivan muuta kuin se mihin olen Suomessa tottunut. Apinoiden pyrkiessä sisään luokan ikkunoista ja opettajan käyttäessä oppitunnin verhojen vaihtamiseen ja lehden lukemiseen tajusin olevani todella kaukana kotoa. No kyllä koulussa tietysti myös opiskeltiin ja parhaiten kokeissa menestyneet kutsuttiin palkittavaksi kaikkien oppilaiden ja opettajien eteen. 

Vaihdon aikana opin ymmärtämään paremmin ihmisiä, joilla on erilaiset taustat kuin itselläni. On helppo tuomita toisen ajatukset vääriksi tietämättä hänen kotimaansa historiasta ja tavoista mitään. Vaihdossa oleminen oli mahtava kokemus.

Eräs ystäväni lähti vaihtoon Aasiaan kymmeneksi kuukaudeksi. Aluksi ajatus siitä, että aika menisi hitaasti tuntui kamalalta, mutta onneksi tämä yli puoli vuotta on mennyt aika kivuttomasti. Yhteyden pito on helppoa, kiitos nykytekniikan. Olemme pitäneet yhteyttä esimerkiksi WhatsApin, Skypen ja Facebookin kautta. Ystäväni kertoo kokemuksistaan ja thaimaalaisesta kulttuurista, mikä kyllä eroaa erittäin paljon suomalaisesta kulttuurista. Ulkomailla asuvan ystävän elämä eroaa tällä hetkellä melko paljon omastani, mutta on hienoa päästä oppimaan uusia asioita aasialaisesta kulttuurista. Olen kuullut ystävältäni sellaisia asioita, joita en turistina pääsisi edes kokemaan. Olen kuullut muun muassa miten aasialainen koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta ja kuinka erilaisia ihmiset ovat. 

- Pirita ja Laura

Nature as a Gift - Turkey

In the beginning of November a part of the students involved in Nature as a Gift -project (Reetta, Salla, Anna-Helena and Jasmin) travelled to Istanbul, Turkey with two of our teachers: Vesku and Jari. There was a lot to see and visit in Istanbul (at least our hosts thought like that, so we didn't have enough time for shopping...) We also had a chance to get to know how the local teens use their free time and we spent time with different kind of activities: some included environment, some didn't.

Galata tower was the first place where we visited. From the top you can see almost whole Istanbul and a part of Asia.

We visited in the Blue Mosque which was one of the largest mosque that we saw.

On Monday we went to the Istanbul Aquarium where we saw some fish like this.

We also got in the same picture with Poseidon!

On the last day in Istanbul, we visited the Dolmabaçhe Palace. It's huge...

One day at the school we had a "little" art project:

We started with a few bottles...

and several hours later ended up with this. (recycle..?)

After all, we all were very pleased with the trip and Turkey. People in Turkey were welcoming and friendly, even though most of them wasn't able to speak English very well. Turkish food was also really good if we don't count that kebab-overload we all had. We all made it back to Finland in one piece and that is all what really matters! (so few lost plane tickets means nothing, right?)

Text and pictures: Jasmin and Anna-Helena