Sanotaan, että kaikki maat ja kulttuurit on erilaisia, kuitenkaan minkään olematta toista parempi. Tosiasiassa tämän on tainnut keksiä joku Yhdysvalloissa ollut vaihtari, joka ei ole halunnut sanoa kaikkien amerikkalaisten olevan lihavia ja laiskoja, näin mukavasti yleistettynä. Eihän tämä tietysti koko totuus ole, mutta kyllä maapallon toisella puolella oppii arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla.
Vaikka olen Kanadassa vasta muutaman kuukauden ollutkin, muutama asia on tullut huomattua. Ensinnäkin, vuosi ulkomailla vaatii aikaa, rahaa ja pitkiä hermoja. Suomessa kun on ensin kuluttanut kymmenisen tuntia paperisotaan oleskelu- ja opiskelulupien merkeissä, ei ole kovin mukavaa Kanadan tullissa saada tietää (varsinkaan yli vuorokauden matkustamisen jälkeen), että yksi väärin täytetty paperi tarkoittaa välitöntä kotimatkaa. Onneksi jokaisen maan laeista kuitenkin löytyy porsaanreikiä ja kotimatka ei tällä kertaa ollut tarpeellinen. Uusi paperisota kylläkin.
Ensimmäinen viikko kului Soft Landing Campin merkeissä, jolloin tuli lähinnä vierailtua Québecin suurimmissa kaupungeissa ja huviteltua vesi- sekä huvipuistossa, unohtamatta tietenkään sitä faktaa, että vielä pääsi helpolla vaihtareiden yhteisen kielen ollessa englanti. Karu totuus kuitenkin iski vasten kasvoja kun leirin jälkeen lähdin kohti oikeaa host-perhettäni. Ranskaa, ranskaa ja vielä vähän ranskaa, ymmärrysprosentin ollessa lähes nollassa ja puhumiskyvyn sitäkin alempana. Tässä vaiheessa huomasi, että ehkä siellä ranskantunneilla olisi pitänyt vähän panostaa puhumiseen, vaikka eihän siitä mitään hyötyä kokeissa olisikaan. Kommunikointi kuitenkin helpottuu koko ajan kielitaidon parantuessa, vaikka kyllähän sitä välillä turhautuu omaan kyvyttömyyteensä tuottaa järkeviä lauseita. Ja aina voi verrata Turkin Comenius-matkaan, jolloin pärjättiin ilman minkäänlaista yhteistä kieltä.
 |
| Vähän tuliaisia host-perheelle |
Yleisesti voisin sanoa suomalaisten olevan viisaita, tai sitten quebecilaisten tyhmiä (ei millään pahalla tietenkään). Tämän huomasin, kun yritin ruokapöydässä uskontoon liittyvän keskustelun yhteydessä selittää host-perheelleni, että A. Ortodoksit eivät ole juutalaisia, B. Kaikki muslimit eivät ole terroristeja ja C. Sekä katolilaiset että protestantit ovat kristittyjä... Koulussa yleisestä tasosta jotain kertoo myös se, että sain koko koulun parhaan arvosanan Québecin historiasta ilman minkäänlaista pohjatietoa tai edes kunnollista ranskan osaamista. Arvostakaa myös opetusta Suomessa, Jussi ainakin repisi silmät päästään jos olisi nähnyt matikan tunnin, jolloin opettelimme ristiinkertomista.
Québecissa (Pohjois-Amerikassa ylipäätään) arvostetaan asioiden yksinkertaisuutta, mikä ainakin minussa aiheuttaa aina välillä hilpeyttä ja ihmetystä. Riisi valmistetaan mikrossa ja leivottuani pullaa host-perheelleni, oli heidän vaikea uskoa, että "jaksoin" tehdä kaiken alusta alkaen itse. Täällä kun ei ikinä leivota mitään itse, jopa
lisää vesi ja paista -jauhoseoksista "leipominen" nähdään Masterchef-tasoisena suorituksena. Pullat kuitenkin tuntuivat
maistuvan, ainakin host-veljelleni, joka söi kolme jälkiruuaksi ja vielä neljä iltapalaksi.
On myös jotain mitä suomalaiset voisivat opetella quebecilaisilta. Ihmiset ovat älyttömän mukavia ja huomaavaisia. Kuulumisia vaihdetaan aina nähtäessä ja ihmisiä autetaan aina kun mahdollista, ikinä ei jäädä katsomaan vierestä. Aina ei vedota siihen, että on kamala kiire, vaan osataan pysähtyä hetkeksi ja huomioidaan muutkin ihmiset. Koulun liikuntatunneilla jaksetaan tsempata muita ainakin minulle aivan uudella ja tuntemattomalla tavalla ja hymy on ihmisten vakiovaruste. Kaikki kunnioitus myös kaikille ihmisille, jotka keskustellessaan kanssani jaksavat odottaa vastaustani, vaikkei se usein helposti tai nopeasti muodostukaan.
Kunnioitusta myös miten ihmiset täällä osaavat heittäytyä mukaan tilanteisiin. Esimerkiksi halloweenina lähes kaikki pukeutuivat ja asuja löytyikin aina lahjapaketista teletappien kautta zombeihin. Eikä kukaan katso toista kieroon toisen pukeutumisen vuoksi. Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että olen onnellinen mahdollisuudesta olla täällä, kaikesta siitä, mitä olen jo kokenut ja mitä tulen kokemaan tämän vuoden aikana. Mutta olen myös onnellinen tietäessäni, että ensi kesänä astun lentokoneeseen määränpäänä Suomi.
- Jasmin
Jos kuulumiset rapakon takaa kiinnostaa suuremmissa määrin, pääsee niitä lukemaan kuukausittain
tästä.
